Ja kolmisin seisahduimme
me alle sun akkunas
ja punaisen lampun näimme
me palavan huonessas.
Ah - muistan - ympärillä
oli ihana Kuuban yö
ja nuorena hehkuvana
joka ainoa sydän lyö.
Me muistamme kuuman poves
ja keinuvan lantios
ja jokainen huulillansa
tunsi vielä sun suutelos.
Ja me kaipasimme jälleen
sinun nauruas solisevaa.
Voi miksi on jätettävä
tämä ihanain öitten maa.
Tom lauloi murheellisesti
ja säesti Watkinson.
Minä nielin kyyneleitä,
olin kovasti onneton.
Niin rakastin sinua silloin
ja rakastan vieläkin
ja sun punainen sukkanauhas'
on aarteeni kallehin.
Sinä avasit ikkunasi
ja kummasti hymyillen
sinä pudotit jokaiselle
tulipunaisen kukkasen.
Me itkimme haikeasti
ja horjuimme satamaan.
Ah, Kuuban helmi, sua
en unhoita milloinkaan.
Kuljin Kuuban yössä yksin,
oli rahat ja kello pois.
Olimme olleet sylityksin
tämä kaiken loppuko ois'.
Minä itkin niin haikeasti
ja hiljaa kirosin. VOI PERKELE!
Olin lempinyt syntistä liljaa,
jota nyt minä inhosin.
Kuului yössä karmea nauru,
joka seuras mun kulkuain
se oli sen seireenin laulu,
jota nyt minä inhosin.
Minä itkin niin haikeasti
ja hiljaa kirosin. VOI VITTU, KUN ON KYLMÄ!
Olin lempinyt syntistä liljaa,
jota taas minä kaipasin.