Me tulimme kapakasta ja me menimme taas kapakkaan. Me tulimme kapakasta ja me menimme taas kapakkaan. Me tulimme kapakasta ja me menimme taas kapakkaan. Me tulimme kapakasta ja me menimme taas kapakkaan.tai...Me tulimme kapakasta kai hiukkasen horjuen. oli lähtömaljoja juotu, ja se yö oli ihmeellinen. Joku huomasi sattumalta, se oli Kai Watkinson, että serenadi sulle ihan velvollisuutemme on.
Ja kolmisin seisahduimme me alle sun akkunas ja punaisen lampun näimme me palavassa huonessas. Ah - muistan - ympärillä oli ihana Kuuban yö ja nuorena hehkuvana joka ainoa sydän lyö.
Me muistamme kuuman poves (ilman paitaa) ja keinuvan lantios ja jokainen huulillansa tunsi vielä sun suutelos. (ilman hampaita) Ja me kaipasimme jälleen sinun nauruas solisevaa. Voi miksi on jätettävä tämä ihanain öitten maa.
Tom lauloi murheellisesti ja oksensi Watkinson. Minä nielin kyyneleitä, olin kovasti onneton. Niin ratsastin sinua silloin ja ratsastan vieläkin ja sun punainen sukkanauhas' on aarteeni kallehin.
Sinä avasit ikkunasi ja kummasti hymyillen sinä pudotit jokaiselle tulipunaisen kärpäsen. Me itkimme haikeasti ja horjuimme taas kapakkaan. Ah, Kuuban helmi, sua en unhoita milloinkaan.
Kuljin Kuuban yössä yksin, oli rahat ja kello pois. Olimme olleet sylityksin tämä kaiken loppuko ois'. Minä itkin niin haikeasti ja hiljaa kirosin. VOI PERKELE! Olin lempinyt syntistä liljaa, jota nyt minä inhosin.
Kuului yössä karmea nauru, RUAHAHAHAHAHAHAHA... joka seuras mun kulkuain se oli sen seireenin laulu, jota nyt minä inhosin. Minä itkin niin haikeasti ja hiljaa kirosin. VOI VITTU, KUN ON KYLMÄ! Olin lempinyt syntistä liljaa, jota taas minä kaipasin.