Vuonna kymmenen jälkeen suuren lokakuisen moniottelun perustettiin Leningradin alueen kolmanteen kalatalouskombinaattiin piiri jonka tarkoituksena oli edistää sosialismia ja työläisten ruumiillisia valmiuksia. Kerhon perustajajäsenet, veljekset Sergej ja Pjotr Kulak, määrittelivät pamfletissaan toiminta-alueet joilla kerho olisi toimiva. Näitä olivat woimailu, sirpinheitto ja turskamyyry; laji josta ei jälkipolville ole jäänyt muita merkintöjä kuin että se saavutti suuren suosion kombinaatin turskanperkauslinjan työntekijöiden keskuudessa. Näin sai alkunsa liikunnallinen yhdistys joka myöhemmin tuli tunnetuksi Lenskin Dynamona.
Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma kattoi vuodet 1927-1931 ja tänä aikana joukkue kasvoi tasaisesti. Pian siihen kuuluikin monenkirjava joukko kombinaatin kalatyöläisiä. Lajien kirjo muuttui ja tähtirintaisia urheilijoita nähtiin niittämässä kunniaa mitä erilaisimpien urheilulajien parissa. Tältä ajalta muistetaan pyöräilyjoukkue joka muodostui kombinaatin elektrooni-osaston sähäkimmistä menijöistä. Joukkue osallistui kolme kertaa järjestettyyn Leningradin alueen ympäriajoon oikaisten joka kerta. "Ei sillä ole väliä voittaako vai häviääkö, kunhan kello näkyy eikä vekki ole vinossa", tyytyi joukkueen kapteeni Vasili Nikulin toteamaan ihmettelyihin toistuvista vilpstaakeista.
Kolmekymmentäluvulla tapahtui muutoksia joukkuetta ylläpitäneessä kombinaatissa. Kehitys eteni suurin harppauksin laajalla Neuvostomaalla ja yhteiskunnan tuotantorakenteiden oli muututtava vastaamaan moderneja tarpeita. Niinpä oli aika jättää hyvästit kalanperkaukselle kun tehdas muutettiin yleisliittolaisella päätöksellä yksinomaan sähköisiä laitteita tuottavaksi. Samassa rytäkässä joukkue sai nimensä jolla se tunnetaan vielä tänäkin päivänä.
Neljäs viisivuotissuunnitelma meni suurten kansainvälisten Spartakiadien nimissä. Joukkueen jäsenet osallistuivat monella rintamalla karkeloihin joissa kisattiin mm. moninaisissa juoksu- ja heittolajeissa.
Tultaessa 50-luvulle joukkue sai ensimmäisen kosketuksen Otaniemeen ja teekkarikylään sen edustajien osallistuessa Helsingin Olympialaisiin. Olipa Otaniemessä jopa perustaja Sergej Kulakin suurikokoinen kuva talon seinälle ripustettuna ottamassa vastaan punapirtaiset urheilijat! Dynamon ryhdikkäät rivistöt liittyivät ensimmäistä kertaa olympialaiseen perheeseen saavuttaen heti menestystä. Joukkueen maratoonari Aleksei Nikulin aloitti myöhemmin perinteeksi muodostuneen varastamisen lähtemällä kilpaansa reilussa etuajassa. Itse asiassa hän starttasi matkalleen kolme päivää ennen muita eikä miehestä sen koomin kuultu mitään.
Sähkötuotantokombinaatissa seurattiin tiiviisti aikaa ja niinpä siellä aloitettiin sähkökäyttöisten laskentalaitteiden valmistaminen ja suunnittelu. Samalla joukkue siirtyi 60-luvulle lahkeet iloisesti lepattaen, toiminta oli vilkasta. Dynamo isännöi spartakiadit joissa kisattiin mm. leiviskänkannossa ja laatanheitossa. Joukkueen heittolajien erikoismies Boris "Vesi" Lebed hoiteli jälkimmäisen lajin voiton tyylikkäästi kotiin. Boris muuten sai lempinimensä siitä, että hänelle maistui myös vesi -- tosin vain kilpailukausien ulkopuolella.
Dynamon menestyksekäs jääurheiluosasto saavutti 70-luvulla kunniaa. Jääkiekossa Dynamolla oli Leningradin alueen paras viidellä hyökkäävällä puolustajalla pelaava joukkue. Tätä taktiikkaa on vaalittu huolella seurassa ja se on tuonut menestystä myöhempinäkin aikoina mm. kaukalopallossa. Legendaarinen pelaaja-valmentaja Vjatseslav Burakov tuli keksineeksi tehokkaan järjestelmän ottelussa Nevajoen Ruoppaajien työpaikkayhdistelmää vastaan. Pirullisen nerokkaassa systeemissä voitto ei ole kaikki kaikessa, vaan tavoitteena on vastustajan perinpohjainen nöyryyttäminen. "Se parhaiten nauraa, joka naapurin kissaa hautaa", tapasi Slava leikkisästi tokaista joukkueelleen ennen ottelua.
Kahdeksankymmentäluvulle tultaessa joukkueen silloinen pääsihteeri Anton Sibajev aisti muutoksen tuulia ympärillään. Kombinaatin tuotanto oli ruvennut hiipumaan, vaikka uusi digitaalinen laskin oli menestys ja sillä oli onnistuttu tekemään suuri vaihtokauppa jopa Bulgarian vasempain jalkain saapaskombinaatin kanssa. Ajat eivät olleet enää entisensä, saihan lehdissäkin kirjoitella lähes arvostelevia artikkeleja joukkueen otteista. Niinpä politbyroossa virisi ajatus sijoittautumisesta uusiin maisemiin. Muistissa oli vielä hyvin vierailu Olympialaisiin ja kisakylään. Tiedossa oli myös, että tuosta samaisesta kylästä tuli joka vuosi ryhmä Leningradiin tutustumaan paikalliseen talouselämään ja tuotantolaitoksiin. Virisi ajatus soluttautua tuohon mustanpuhuvaan ryhmään ja siirtää joukkueen ydin Otaniemeen. Idea todettiin toteuttamiskelpoiseksi kun Dynamon edustaja oli oppaan hahmossa tarkkaillut vierailijoita. Muuttoa helpottaisi se että vieraat työskentelivät samalla alalla! Niinpä toteutettiin suunnitelma jonka seurauksena politbyroo jätti hanskat naulaan ja matkusti retkiseurueen mukana Otaniemeen.
Uudella paikkakunnalla lähdettiin varovasti liikkeelle uuden joukkueen kehittämisessä. Jo muutaman vuoden kuluttua punanutut viilettivät paikallisten sarjojen kärkitiloilla esittäen otteita jotka herättivät vastustajissa kunnioitusta. Lenskin Dynamo oli löytänyt uuden kodin Tietokillan urheilujoukkueena.
