Mä tiedän virran, miss' ei vesi jäädy
ei paista aurinko ei loista kuu.
Niin vaikeaa on sinne sisään pääsy,
kun tuuheen kaislan peitos on sen suu.
Ei metsämies saa siellä riistaa pyytää
ei kalamies saa laskea verkkojaan.
Vain joskus, joskus pieni viekas hauki
käy hetkeks' virran uomaan kellumaan.
Ja ilta-aurinko kun länteen laskee
mä hiljaa hiivin virran rannalle.
Ja otan esiin pienen palkovenheen
ja virran suusta vedän vesille.
Ees' takaisin näin hetken hiljaa soudan
siks' kunnes venho rupee vuotamaan.
Ja tyytyväisnä päätän souturetken
ja venhon rannalle vien kuivumaan.