Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa,
sen kansa kaikki kärsinyt,
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!
Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut.
Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan."
Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta minkä luoja loi,
kuin armas Savonmaa.