Oi, kallis Suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja, honkiesi huminaa
suo mun kuunnella, kunnes hetki lähtöni lyö!
Ei toista armaanpaa
voi maailmasta löytää kuin tämä köyhä kotimaa,
jonka kauniiks' on kasvatellut taattojemme työ.
Korpees' raivio,
kultavainio
raatain luoda nyt meidän vuoro on.
Sulle tahdomme
suoda kaikkemme,
puolestas' seistä saakka kuolohon!
Oi, Suomi synnyinmaa,
suo helmahas' sun poikasi onnellisna nukahtaa,
kun hän henkensä halvan sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa,
kuin kuulla kummustansa sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.