Nälkämaan laulu

Kuulkaa korpiemme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuo:
koskien ärjyt ja surkeat suot;
meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.

Taival lie hankala? - Olkoon vaan!
Luonto lie kitsas? - Siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat? Oi vaietkaa!
Rapparit, ryöstäjät? - Kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis - tarmoa vaan
puolesta hengen ja heimon ja maan!

Nouskoon rintaamme uskomus uus!
Taantukoon taika ja vanhoillisuus!
Maamies, muista, miss' onnesi on:
riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhön merten taa!