Siellä Tellervo metsissä tanhuta voi,
veden Ahti kannelta soittaa,
mesipillit Metsolan siellä soi
ja luonto inmisen voittaa.
Se luomistuoreena uhkuaa
tämä Kymmenen virran maa.
Revontulta sen talvinen taivas luo,
kun pakkanen parhaana räyskää,
ja tunturilaaksojen vuolas vuo
sen kallioseiniin läiskää.
Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa
tämä Kymmenen virran maa.
Porot palkivat siellä laitumillaan
tuhatpäisinä laumoina vielä.
Ja aarniohongat muistelojaan
ne kertovat sulle siellä.
Se muinaisaikoja muistuttaa
tämä Kymmenen virran maa.
Kemi, Tornio, Ounas, Oulu ja Ii,
olen nähnyt uomanne aavat.
Ja mieleni laajeten lainehtii
ja suoneni tarmoa saavat.
Jokes uljahat syöntäni suurentaa,
oi Kymmenen virran maa.
Olen nähnyt koskenne vaahdokkaat
ja niiden pauhuja kuullut,
ja kulkenut autiot tunturimaat
ja Hiisiä nähneeni luullut.
Niin synkästi mieltäni soinnuttaa
tämä Kymmenen virran maa.
Kesäaurinkos kanssa mä valvonut oon
ja viettänyt yötöntä yötä,
ja vaipuen vienohon haaveiluun
vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhoittaa,
oi Kymmenen virran maa.
Olen nähnyt tuon suvisen sulosään,
jona päivyt hehkuun päilyy;
miten tuokio tuottavi viljahan pään
miten korvet korkeina häilyy.
Suves ihmeet mieleni suosittaa,
oi Kymmenen virran maa.
Olen nähnyt uljahat poikasi nuo,
miten laskussa kuohuvan kosken
jalo urheus heihin tarmoa tuo,
miten hehkeäks luopi se posken.
Näkö moinen rintani riemastaa,
oi Kymmenen virran maa.
Sivakoillaan vauhdilla tuulispään
olen nähnyt tyttäres norjat
alas kiitävän vierua tunturijään
kuni ilman impyet sorjat.
Tuo ilmiö mun lumouksiin saa,
oi Kymmenen virran maa.
Olen kuullut, kun kansan huulilta soi
uro-aikojen muistelot siellä,
ja laulut ja loitsut kuinka ne voi
sen intoa viehtää vielä.
Tämä mielenvoima mun virvoittaa,
oi Kymmenen virran maa.
Olet voiman ja valppauden kotimaa,
tätä kannat kaksoisleimaa,
se mieleni toivoja toinnuttaa,
se antavi intoa reimaa.
Oi loistaos aikojen taa,
tulevaisten toivojen kallis maa.