Lempeitä laaksoin lehtoja
ja lintuin laulupuistoja
ja marjaisia kankaitaan
en unhoittaa voi milloinkaan,
oi Hämeen kallis maa.
Ja kansaa kussa löytänen
niin jäykkää kuin on Hämehen,
niin vakavaa, mi auraltaan
ei suotta siirry milloinkaan,
halveksi säätyään.
Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
jos toimeen tartutaan.