"Sen täytyy olla maanmittari - satavuotias mittariklubi"
Vammala 2001
ISBN 952-91-316-X
Anne Ryynänen: Mittarikansan tunnukset -luvussa sivuilta 52-53 jakso Haalarit ja kangasmerkit

Killan pöytäkirjoista käy ilmi, että ainakin vuonna 1966 on keskusteltu erityisten kankaisten vuosimerkkien hankkimisesta. Ajatus hylättiin, mutta vain pari tämän jälkeen käytiin killassa ensimmäinen keskustelu haalareiden hankkimisesta. Silloin nimittäin eräs poikaporukka ryhtyi jopa keräämään rahaa haalareita varten. Huomattuaan ettei kasaan haalittu summa tulisi riittämään haalareiden hankkimiseen, päätti tämä joukko humputella rahat ulkomaanreissuun. Palattuaan kotiin pariviikkoiselta Itä-Euroopan matkalta veijarit toivoivat ettei kukaan muistaisi kysellä haalareiden perään. Heidän onnekseen kurssikaverit olivat unohtaneet koko asian tai ainakaan siihen ei palattu.

Vuoden 1968-69 episodin jälkeen mittarihaalaririntamalla oli hiljaista aina 1980-luvulle asti. Haalariasia oli kuitenkin kytenyt maakansassa, sillä vuosikymmeniä oli järjestetty Nordiskt Mötejä, joissa ainoastaan suomalaisilla ei ollut omia haalareita. Mötessä vaihdettiin myös kangasmerkkejä, mutta koska maanmittarikillalta puuttui oma kangasmerkki, oli vaihdettava killan jäsenmerkkejä! Nyttemmin jäsenmerkkien vaihtamiseen ei ehkä suhtauduttaisi näin vapaamielisesti.

Pöytäkirjoista käy myös ilmi, että vuonna 1981 on ollut puhetta valkoisten haalareiden hankkimisesta. Ensimmäinen kurssi, joka haalarit hankki, oli vuoden 1983 fuksit. Ruotsalaisen esimerkin mukaan hankittiin vihreät haalarit. Seuraavana syksynä aloitti opintonsa nk. Riitta-kurssi. Nyt haalareista ajateltiin tehdä kaksiväriset, jotta ne erottuisivat muista. Kalliista ideasta kuitenkin luovuttiin. Otaniemessä kaikilla muilla killoilla oli jo haalarit, ja ainoa vapaa väri otaniemeläisittäin oli musta. Musta miellytti monia ja pettymys olikin suuri, kun toisistaan tietämättä killattomat tietotekniikan opiskelijat olivat myös hankkineet samaan aikaan mustat haalarit. Pettymys kuitenkin unohtui muutamassa vuodessa. Maanmittarit pitäytyivät mustassa värissä ja vuonna 1987 väri oli jo vakiintunut. Nyt musta yhdisti mittareita ja tietoteekkareita, joiden kanssa alettiin järjestää "lakupekkabileitä", joihin saavuttiin asiaan kuuluvasti mustissa haalareissa.

Kun mittarit hankkivat ensimmäisiä haalareitaan, tilasivat myös monet vanhemmat tieteenharjoittajat itselleen haalarit fuksien haalaritilauksen yhteydessä. Sitä ennen olivat haalareista kiinnostuneet mittariteekkarit ostaneet tai ottaneet haalarinsa kuka mistäkin. Mutta killan tapana on ollut, että fuksikurssi hankkii itse mainokset haalareihin ja saa ne siten lähes ilmaiseksi. Haalariaikojen alkuaikoina puhuttiin, että henkilö N.N. onm "Finnmap-vuosikurssilla" jne. haalareiden mainoisten mukaan. Tällä hetkellä yllättävän ajankohtainen olisi muinainen Maanmittaushallituksen Karttapainon (nyk. Karttakeskus) iskulause "Kartta joka kännyyn"!

 
Matti M M Änkö <3m@hut.fi>
http://iki.fi/3m/haalari/kulttuuri/mk.html
( http://www.niksula.cs.hut.fi/~mmm/haalari/kulttuuri/mk.html )
päivityspäivämäärä päivitetty 4.5.2005

Elämän tarkoitus? Teistä muista en tiedä, mutta minä etsin
elämän Perimmäistä, Suurta Totuutta, jonka olemassaolosta
tiedän vain sen, ettei sitä ole olemassa. Ymmärrän ja hyväksyn
tämän, mutten anna sen lainkaan häiritä etsintääni.