Mitä on arppaaminen?

Larppaaminen eli liveroolipelaaminen tai näytelmäroolipelaaminen on suomessa verrattain tuore harrastus. Vaikka harrastus Suomeen tulikin 1980-luvun lopulla, vielä viitisen vuotta sitten suurin osa kansasta ei ollut koskaan kuullut moisesta puhuttavankaan ja harrastajia lajilla oli marginaalisen vähän. Viime vuosien aikana harrastus on kuitenkin lähtenyt räjähtävään kasvuun ja niin larppaajien määrä, kuin larp-tarjontakin on kasvanut ja monipuolistunut (tästä on varmasti olemassa poikkeaviakin mielipiteitä). Mutta mistä oikein on kysymys, kun kauniina kesäisenä päivänä metsäpolulla juoksee turkiksiin pukeutuneita, sotamaalauksin koristeltuja opiskelijanuorukaisia tai tavallisen näköisen tytöt kuljeskelevat silkkiin ja samettiin sonnustautuneina suipot korvalisäkkeet omiensa päälle kiinnitettynä?

Mistä on kyse?

Larp-sana on peräisin, kuten arvata saattaa Amerikasta ja on lyhennys sanoista Live Action Role Play. Nimestä pystyykin jo päättelemään, että kyseessä on monelle paljon tutumman pöytä- tai korttiroolipelaamisen sisarlaji. Larpin ja tavallisen roolipelin ero on yksinkertaisesti toteuttamistavassa. Siinä missä roolipelaajan tärkein ’peliväline’ on mielikuvitus ja asioiden verbaalinen kuvailu, eläytyy larppaaja fantasiamaailmaan pukeutumalla, liikkumalla ja toimimalla niin kuin ajattelee hahmonsa todella tekevän. Larpeissa kaikki peliin kuuluvat asiat yritetään tehdä ’oikeasti’ ja niissä tapauksissa, kun oikeasti tekemisestä aiheutuisi suoranaista henkistä tai fyysistä vaaraa, mahdollisimman todenmukaisesti simuloituna. Sana peli on larpin yhteydessä vähintäänkin harhaanjohtava, sillä kyseessä ei ole peli, jossa on voittajia tai häviäjiä. Englanninkielen sana play vain kääntyy suomeksi sekä pelata, että leikkiä ja nykyaikainen maailma ei varmasti suhtautuisi leikkiviin nuoriin aikuisiin kovinkaan hyväksyvästi. Asia on kuitenkin hyvä tehdä itselleen selväksi, sillä jos lähteen peliin vain voittamaan, saattaa omalla, sääntöjä kunnioittamattomalla toiminnallaan pilata omansa lisäksi monen muun eläytymiseen ja kokemiseen panostavan pelaajan kokemuksen.
Monenlaisista Suomessa toimivista yhdistyksistä ja koulukunnista huolimatta ei ole olemassa vain yhtä, oikeaa tapaa larpata. Ketään ei voida harrastuksen nimissä pakottaa toimimaan itselleen vastenmielisellä tavalla, ei edes uhkailemalla ja syyttelemällä eläytymiskyvyttömäksi. Eläytyminen hahmoon on kiinni yksilöllisistä seikoista. Toinen, päästessään pelaamaan maalaiskylän sikopaimenta jättää parran ajamatta kaksi viikkoa ennen peliä ja kierii vielä mutakuopassa oikean tunnelman luomiseksi, toinen katsoo edellispäivänä kaapistaan tavallisista vaatteista hiukan vähemmän modernit ja hoitaa itsensä ’multaamisen’ kasvoväreillä. Toimia saa siis niin kuin itselleen katsoo parhaaksi, kunhan toimiin sääntöjen puitteissa. Säännöt ovatkin ainoat larpin maailmaa rajoittavat tekijät Suomen lakien lisäksi. Eikä niitä ole koskaan laadittu vain pelaajien turhauttamiseksi tai kiusaamiseksi, vaan niiden ensisijainen tarkoitus on turvata larppaajan turvallisuus kaikissa olosuhteissa. Terveen maalaisjärjen käyttö on samaten sallittua myös eläytymisen huumassa.
Larpin maailma saattaa olla niin Tolkienin fantasiamaailma hobitteineen ja haltioineen, kuin moderni scifi-yhteiskunta robotteineen ja tulevaisuuden haasteineen. Fantasia larpit ovat olleet aina suurimmassa suosiossa, mutta myös historiaan, tulevaisuuteen ja jopa nykyhetken varjotodellisuuksiin, useimmiten vampyyrien sellaisiin, sijoittuneita larppeja on tarjolla. Keskiaikainen feodaalijärjestelmä ylväine hallitsijoineen ja rohkeine ritareineen kiehtoo niin larppaajia kuin larppien kirjoittajia. Periaatteessa voi larpin silti kirjoittaa melkein mistä aiheesta tahansa.
Itse larppaaminen on todellakin vähän samantapaista kuin improvisaatioteatteri. Hahmon toimintaa näytellään ja siihen eläydytään. Pääasiassa larppaaminen tapahtuu enemmänkin dialogin, kuin toiminnan kautta ja hahmojen välinen kommunikaatio onkin larppien tärkeimpiä asioita. Siksi onkin tärkeää, että pelaaja ei keskity vain tavoitteidensa läpiviemiseen vaan miettii tarkasti mitä hahmo tekee tylsinä hetkinä, keihin hahmo kenties haluaa tutustua tai keiden kanssa hahmo varmasti tulee pelissä viettämään aikaa. Näiden ’vastapelaajien’ kanssa kannattaakin ennalta käsin jo pohtia yhteisiä menneisyyden tapahtumia ja mieleisiä puheenaiheita. Jos hahmo tietää paljon jostain asiasta, josta pelaajalla itsellään ei ole harmainta aavistustakaan, improvisointi on aina paikallaan.

Sitä saa, mitä haluaa?

Larppien luominen on useimmiten pyyteetöntä työtä yhteisen harrastuksen hyväksi. Pelin kirjoittajat eivät saa larpistaan taloudellista voittoa, vaikka tällainenkin luulo vakaasti elää joidenkin larppaajien keskuudessa. Peliprojekti, jonka toteuttaminen kokonaisuudessaan saattaa viedä vuoden tai kaksi aikaa syntyy pelinkirjoittajien yhteistyössä. Larppia varten suunnitellaan juoni, mietitään ja kirjoitetaan yksityiskohtaiset hahmot sekä laajat taustamateriaalit ja sääntökokonaisuudet. 50 hengen peliä varten voi luotavaa materiaalia olla lähemmän 300 sivua, jos oletetaan, että yhden hahmon pituus on kolmisen sivua. Larpille pitää lisäksi varata pelipaikka, suunnitella ja rakentaa kenties pelipaikan lavastukset (larppaajapiirit puhuvat yksinkertaisesti proppauksesta, tarkoittaen sekä itsensä, että pelipaikan valmiiksi laittamista), miettiä mitä ruokaa pelissä tarjotaan, huolehtia larppinsa mainostamisesta ja tulevien pelaajien ilmoittautumisista, hahmojen toimittamisesta ajoissa pelaajille ja kaikesta pienestä ja yllättävästä. Työtä siis riittää, mutta onnistuneen pelin jälkeen palkkiokin on mahtava. Iloiset ilmeet ja vilpittömät kiitokset pelin järjestäneille ovat, ainakin allekirjoittaneen mielestä, yltäkylläinen palkinto. Ja vaikka larp joltain osa-alueeltaan epäonnistuisikin, kannattaa aina pitää mielessään se työmäärä ja vaiva, joka peliä varten on nähty. Vaikka ilmoittautuessa sinulta usein kysytään toiveesi tulevan hahmon suhteen, voi olla, ettei toivomasi kaltaista hahmoa ole enää vapaana, tai kenties lainkaan tarjolla. Jos pelinjohto tarjoaa sinulle hahmoa, jota et kerta kaikkiaan halua lähteä pelaamaan, kerro siitä pelinjohdolle ajoissa, jotta saisit kenties hahmosi vaihdetuksi. Jos tämä ei onnistu, mieti haluatko lähteä larppaamaan lainkaan kyseiseen peliin ja pilata negatiivisella asenteellasi omasi lisäksi kenties muidenkin pelin.

Ja eikun..

Miten larppaamaan sitten pääsee? Jos todella on kiinnostunut kokeilemaan larppaamista, kannattaa ensiksi etsiä peli, jonne haluaa mennä. Suomen liveroolipelaajat ry:n ylläpitämästä larp-kalenterista (http://live.roolipeli.net/kalenteri) löytyvät kaikki lähiaikoina pelattavat julkisiksi tarkoitetut larpit, joihin siis kuka tahansa saa ilmoittautua. Peli-ilmoitusten alta löytyvät kotisivut, joilta puolestaan voi hakea ilmoittautumisohjeet ko. peliin. Muista, että pelinjohtajille olet vain yksi pelaaja muiden joukossa ja inhimillisiä erehdyksiä ja unohduksia voi sattua kenelle tahansa. Pidä siis itse huolta, että saat yleismateriaalit, maailmakuvaukset (elleivät ne ole pelin kotisivuilla, jolloin ne todella ON syytä lukea) ja ennen kaikkea hahmosi ajoissa. Kysyminen ei koskaan ole väärin tai tyhmää, joten kysy vain rohkeasti sinulle epäselviä asioita joko e-mailitse tai puhelimitse pelinjohdolta hyvissä ajoin ennen peliä. Lue myös ihmeessä Lieskan larppaajille tarkoitettu ohjeistus, joka myös löytyy näiltä sivuilta.